Lukijalle
Entisaikaan ei ollut televisiota tai radiota viihdykkeenä, internetistä puhumattakaan. Oli vielä tapana käydä naapurissa kyläilemässä, varsinkin pitkinä, pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Pienissä tuvissa lapset kuuntelivat, kun aikuiset kertoivat, mitä olivat nähneet ja kokeneet. Näin kokemukset kulkivat eteenpäin.
Vuosikymmenten varrella on sattunut monia merkillisiä asioita, joita ei voi järjellä selittää. Toiset ovat kertoneet läheisilleen heti tapahtuneen jälkeen, mitä he olivat nähneet ja kokeneet - toiset taas visusti vaienneet. Monella oli pelko tulla leimatuksi omituiseksi, "tärähtäneeksi", kuten eräskin kertoja sanoi.
Kokemukset kuitenkin säilyivät ihmisten mielissä. Joskus niitä kerrottiin sopivissa hetkissä, jopa vuosikymmeniä myöhemmin.
Toiset näistä tapahtumista olivat yleisesti tiedossa ja niitä mietittiin vuosikaudet. Mutta oli myös sellaisia tapauksia, joista kerrottiin ensi kertaa.
Se on kuitenkin varmaa, että nähty ja koettu on totta näkijälle ja kokijalle. Näitä tarinoita ei ole aikaisemmin talletettu tai julkaistu, vaan henkilöt ovat kantaneet näitä muistissaan vuosikymmeniäkin. Monet ovat toivoneet, että nyt olisi aika kertoa nämä selittämättömiksi koetut tapahtumat.
"Kaikkea näkee, kun kauan elää", oli äidilläni tapana sanoa - ja se asia on tosi.
Honkajoella,
pimenevien iltojen aikaan
heinäkuussa 2017
Raili Heikkilä
Vuosikymmenten varrella on sattunut monia merkillisiä asioita, joita ei voi järjellä selittää. Toiset ovat kertoneet läheisilleen heti tapahtuneen jälkeen, mitä he olivat nähneet ja kokeneet - toiset taas visusti vaienneet. Monella oli pelko tulla leimatuksi omituiseksi, "tärähtäneeksi", kuten eräskin kertoja sanoi.
Kokemukset kuitenkin säilyivät ihmisten mielissä. Joskus niitä kerrottiin sopivissa hetkissä, jopa vuosikymmeniä myöhemmin.
Toiset näistä tapahtumista olivat yleisesti tiedossa ja niitä mietittiin vuosikaudet. Mutta oli myös sellaisia tapauksia, joista kerrottiin ensi kertaa.
Se on kuitenkin varmaa, että nähty ja koettu on totta näkijälle ja kokijalle. Näitä tarinoita ei ole aikaisemmin talletettu tai julkaistu, vaan henkilöt ovat kantaneet näitä muistissaan vuosikymmeniäkin. Monet ovat toivoneet, että nyt olisi aika kertoa nämä selittämättömiksi koetut tapahtumat.
"Kaikkea näkee, kun kauan elää", oli äidilläni tapana sanoa - ja se asia on tosi.
Honkajoella,
pimenevien iltojen aikaan
heinäkuussa 2017
Raili Heikkilä
✄- - - Evästekäytännöt
Sivustomme käyttää evästeitä. Käyttämällä sivustoamme hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää kustantajan verkkosivuilta.